Romeo ja Julia ei sinänsä opettanut mitään uutta minulle, mutta dialogin lukeminen oli uutta ja jopa menetteli! Shakespearen näytelmä kertoo tarinan kahdesta nuoresta, jotka sukujen sotaisuudesta huolimatta rakastuvat. Romeo ja Julia menevät salaa kihloihin. Parin mutkan takia Romeo karkotetaan maasta, ja Julia pakotetaan kreivi Parisille vaimoksi. Kyseisten tapahtumien takia syntyy monimutkainen kuvio, mikä ei kuitenkaan pääty hyvin.
Teos käsittelee Romeon ja Julian sukujen sotaa keskenään, mikä aiheuttaa parin salaisen liiton. Salailu ei koskaan pääty hyvin, joten tässäkin tapauksessa sukujen ainainen vihanpito keskenään saa nuoret riistämään omat henkensä. Näytelmää lukiessa huomaa myös, kuinka paljon Julia ja Romeo toisiaan rakastavat - ehkä tosi rakkautta kuitenkin oikeasti esiintyy!
Teoksessa kiinnostavinta on ehkä viimeinen näytös. On mielenkiintoista seurata, kuinka tilanne Romeon ja Julian välillä kärjistyy, ja vaikka kaiken voisi luulla päättyvän onnellisesti, niin näin ei kuitenkaan tapahdu. Isä Laurencen helpohkosti siunaama salaliitto nuorten välillä ja tämän avuliaisuus heidän yhteensaattamisestaaan valheenkin nojalla on mielestäni omituista. Olivatko kirkon miehet keskiajalla todella noin helposti suostuteltavissa?
Näytelmän vanhasta iästä huolimatta se sisältää pari huvittavaa hahmoa, hyvänä esimerkkinä toimii Imettäjä. Imettäjä on toiminut nuoren Julian imettäjänä ja hoitajana tämän koko iän (ilmeisesti?), ja hahmo on välillä hulvaton. Nainen saattaa laukoa vitsejä kuin kuka tahansa nykyajankin asukas, mikä ihmetytti minua. Imettäjään olisi ollut hauskempi tutustua enemmän, sillä hahmo todellakin on hyvin viihdyttävä.
Romeo ja Julia on lukukokemuksena hyvin yleissivistävä, ja antaa loistavaa tietoa kyseisen aikakauden tavoista. Itseäni ärsyttävät kirjassa ne muutamat repliikit, jotka kestävät sellaisen sivun verran. Sellaisia repliikkejä lukiessa on jotenkin hankala pysyä kärryillä siitä missä mennään, ja jouduin monestikin lukemaan uudestaan kyseiset repliikit. Minua taas suuresti ilahdutti näytelmän päätös - pidän tavasta, jolla Shakespeare on päättänyt tapattaa molemmat päähenkilöistä. Tämä osoittaa lukijoille, kuinka kaikki ei aina päätykään hyvin.
Laajemmin näytelmä kuvastaa, kuinka ihmiskunnan sodat eivät lopulta saavuta mitään hyvää - sodilla tuhotaan rakkautta, ystävyyttä ja rauhallisuutta. Tässäkin teoksessa nuoren parin rakkaus tappaa heidät molemmat väärinkäsityksien ja vihan takia.
.png) |
| We♥It |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti